Sonyn langaton salama

Itselleni on järjestelmäkameramerkiksi jäänyt Sony nimenomaan siksi että aloitin aikanaan 90-luvulla Minoltan filmijärkkäreillä kuvaamisen ja tuolta ajalta asti on nurkkiin kertynyt kyseiseen bajonettiin sopivia objektiiveja ja muuta sälää. Niinpä olenkin ilolla huomannut, että Minoltan oivallinen langaton salamajärjestelmä on käytössä myös nykyisissä Sony-digijärkkäreissä (itselläni on a200-malli).

Miten se toimii?

Irtosalamavaloja voi ohjata joko järkkärin omalla kiinteällä salamalla tai osalla lisävarustesalamoista (ainakin F20 ja F58 toimivat ohjaimina ollessaan kameraan kiinnitettynä). Ohjaava salama lähettää viestinsä irtoyksiköille välähdysten avulla ja käytettävissä on siis langaton TTL tai uudempi ADI jos niin haluaa. Itse olen käyttänyt näitä lähinnä manuaalitilassa, eli kamera on M-moodissa, pop-up salama auki-asennossa ja salamamoodi "wireless". Irtosalamat ovat niinikään manuaalilla ja säädettynä sopivalle teholle, kukin erikseen aina kuvasta riippuen.

Ensimmäisellä kerralla irtosalama pitää ensin kiinnittää kameraan ja vasta sen jälkeen valita kamerasta salamamoodiksi wireless, jolloin kamera ja irtosalama oppivat toimimaan keskenään samalla kanavalla. Tämän jälkeen irtosalaman voi irrottaa ja se räpsähtää aina kun kameran pop-up salama sitä käskee.

M-moodissa kameraan asetan yleensä 1/125 suljinajan joka on suurin synkkanopeus omassa systeemissäni ja tämän jälkeen haen kameran valotusmittarin avulla valotuksen jolla tausta valottuu sopivasti vallitsevassa valossa, esimerkiksi jos otetaan ulkona muotokuvaa, tausta yleensä halutaan aukon tai kaksi alivalotetuksi. Tämän jälkeen asetellaan salamat sopiviin paikkoihin ja säädetään niiden tehot sopiviksi siten että kohde valottuu oikein - nykyään digijärkkäreillä tämä on helppoa kun takanäytöltä näkee heti lopputuloksen ja sitä voi sitten säätää sopivaksi. Aika nopeasti jo oppii laittamaan valot suurinpiirtein kohdalleen ensiyrittämällä. Kun sekä taustan että kohteen valotus on tällä tavalla saatu kohdalleen, aletaan vaan kuvaamaan. Vaikka tämä saattaa kuulostaa monimutkaiselta, ei se oikeastaan ole ollenkaan vaikeaa kun sitä on pari kertaa käytännössä harjoitellut.

Ongelmia

Tämän nimenomaisen langattoman systeemin yksi heikkous on se, että myös kamerassa kiinni oleva pop-up salama välähtää ja sen valo vaikuttaa tietenkin myös kuvaan, joka joissakin tilanteissa saattaa haitata haluttuun lopputulokseen pääsemistä. Ajatellaan vaikkapa tilanne, jossa haluttaisiin valaista kohde irtosalamalla täydelliseksi siluetiksi vastavaloon, eli siis irtosalama osoittaisi kohti kameraa. Tällaisessa tilanteessa kameran oma pikkusalama saattaisi antaa turhaan valoa kohteen etupuolelle. Toinen harmillinen asia saattavat olla muotokuvissa silmät, joihin tulee useita heijastuksia (jokaisesta salamasta).

Irtosalamavaloja ohjataan lukemani mukaan infrapunataajudella ja ongelman pitäisi olla ratkaistavissa asettamalla infrapunasuodin kameran kiinteän salaman eteen. Itse en ole tätä konstia käytännössä kuitenkaan kokeillut.

Esimerkkikuvia yhdellä irtosalamalla

50mm, f11, 1/125, ISO 100, Sony HVL-F42 ja kotitekoinen soft-box. Kohteen alla on palapeili ja musta villapaita. Peili ei oikein sovellu tällaiseen kuvaan koska siitä tulee kaksi heijastusta, kuten kuvasta huomaa - heijastuma näyttää epäterävältä.


Yhdelläkin irtosalamalla saa jo aivan erilaisen lopputuloksen kuin kamerassa kiinni olevilla salamavaloilla. Parasta tässä on se, että yhtäkkiä kuvaaja ei olekaan vallitsevan valon orja vaan voi itse vaikuttaa valon voimakkuuteen, suuntaan, väriin ja kovuuteen. Lisäksi salaman valon muokkamiseen voi ihan kotikonstein kehitellä mitä erikoisempia ratkaisuja, kumilangalla ja pahvinpalalla, läpinäkyvillä värikalvoilla ja heijastimilla saa aikaiseksi hauskoja efektejä.

50mm, f10, 1/125, ISO 100, Sony HVL-F42 pesukoneen rummussa, sinisellä värikalvolla.

Usemman irtosalaman käyttö

24mm, f3.5, ISO 100, kaksi HVL-F42 salamaa, toinen etuvasemmalla Lumiquest softboxissa ja toinen takaoikealla hiusvalona.
 

Jos sopivia salamalaitteita on useita, mahdollisuudet kuvien rakentamiseen kasvavat entisestään. Esimerkiksi tavallisia muotokuvia voi valaista asettelemalla päävalon, täytevalon ja hiusvalon, joiden lisäksi voi vaikkapa valaista taustan vielä erillisillä salamavaloilla. Internetistä löytyy useitakin hyviä sivustoja joissa valokuvien valaisemista on opetettu alusta alkaen. Yksi hyvä blogi on Strobist, jonka "lighting 101" on hyvä paikka aloittaa irtosalamakuvaamisen perusteiden opiskelu. Kotimainen Välähdyksiä-blogi käsittelee niinikään irtosalamakuvaamista suomeksi.