Rollei, Rodinal ja Rakeet

Postimies Pate toi mukanaan kymmenen rullaa Kodakin Tri-X -filmiä, kehitteet ja purnukat sun muut. Tarkoituksena olisi nyt keväällä siis päästä sinuiksi Rollei kolmevitosen kanssa ja samalla verestää muistoja filminkehityksestä. Oikeastaan olen mielessäni hahmotellut tämän oikein projektiksi - aikanaan Mike Johnston muotoili yhdenlaisen kuvaamisharjoituksen Sunday Morning Photographerissa, joka on jäänyt mieleen. Kertaalleen olen moisen harjoituksen yrittänyt tehdäkin, omalla tavallani. Ja nyt siis olisi tarkoitus raapaista uudemman kerran. Yritän keskittyä olennaiseen sillä tavalla että kun itse kehittelen Rolleilla arvaamalla tarkennettua Tri-X:ää Rodinalissa, ei kuvanlaatu pääse missään vaiheessa määrääväksi asiaksi, odotettavissa on raetta ja suttua. Pointti onkin enemmän jonkinlaisen peruskuvaamisen tehokuurin läpikäyminen. Suunnilleen rulla viikossa, kehitys ja skannaus, sen jälkeen seuraavalla viikolla poimitaan rullalta se yksi kuva paperille asti ja unohdetaan loput. Jos sitä vaikka sattuisi projektin kestäessä oppimaan taas jotakin. Ja onhan se aina hauskaa keksiä itselleen rajoituksia ja haasteita. Rollei 35 on osoittautunut mukavaksi käyttökameraksi, jota voi olla vaikea uskoa ellei ole itse sellaista kokeillut. Ja sillä kuvaaminen on oikeasti hauskaa!

Realistisesti ajatellen varmaankin projektin pari ensimmäistä rullaa menee kehitysprosessin hakemiseen ennenkuin tulokset ovat edes suunnilleen pallokentällä. Ainakin ensimmäinen testirullani oli epätasaisesti kehittynyt, mutta kyllä sieltäkin skanneri kuva-aihioita löysi. Allaolevan esimerkin jonka oikeassa reunassa epätasainen kehitys näkyy olen skannannut Plustek OpticFilm 7600 -skannerilla joka vaikuttaa ihan kelpo vekottimelta ainakin tähän projektiin. Rullallisen kerrallaan sillä jaksaa skannata mutta kun kelkkaa saa siirtää käsin ruutu kerrallaan niin kovin isoon digitoimisurakkaan en kyseistä vehjettä kyllä suosittelisi. Lisäksi tällaiseen työnkulkuun liitty loputon ja ainainen sota pölyä vastaan! Tarkoitukseni on kirjoitella joku dedikoitu juttu Plustekin laitteesta tänne blogiin kunhan vain saan aikaiseksi. Mutta nyt - rulla Rollikkaan ja ulos!

Kolmen klassikon kuva: Rollei 35, Tri-X, Rodinal.
Onhan näissä ihan oma fiiliksensä, pölyt ja kaikki!

Rollei 35

Kirjoitin aiemmin muutamasta digitaalisesta suosikkikamerastani, jolloin huomasin yllätyksekseni niiden kaksi yhdistävää piirrettä - molemmat olivat kompaktin kokoisia, joka on ihan ymmärrettävästi hyvä ominaisuus kameralle, mutta molemmissa oli myöskin käytössä kiinteä optiikka polttoväliltään 40mm-e. Tämä jälkimmäinen ominaisuus olisi varmaankin monen mielestä erittäinkin rajoittava ja mahdollisesti myös tylsä ominaisuus, mutta jostain syystä se tuntuu sopivan minulle.

Kameraperhe kasvoi taannoin yhdellä yksilöllä joka täyttää edellämainitut kriteerit hienosti, nimittäin Rollei 35:lla, joka on kai edelleenkin maailman pienin mekaaninen 35mm filmikamera. Sen eri versioissa on kaikissa ollut kiinteä 40mm optiikka, joskin näistä on ollut tarjolla muutamia eri variaatioita aikojen saatossa, kameraa kun valmistettiin hurjan pitkään, ainakin kolmella vuosikymmenellä. Kaikkine erikoisuuksineen Rollei 35 on hieno insinöörityön mestarinäyte, jossa koko suunnittelun lähtökohtana on ollut koota kaikki vaativan valokuvaajan tarvitsema mahdollisimman pieneen pakettiin. Lisäksi työn laatu on sitä luokkaa että kamerat kestävät aikaa ja olosuhteita. Oma yksilöni on loistokondiksessa vaikka sarjanumeron perusteella ajoittuu vuoteen 1974. Kyseessä on alkuperäinen "Rollei 35" -malli jossa on 40mm/f3.5 Tessar -optiikka. Myöhemmissä malleissa oli vaihtoehtona myös 40mm/f2.8 Sonnar ja mallimerkinnöiksi vaihtui 35 T ja 35 S sekä myöhemmin valotusmittarin siirryttyä etsimeen 35 TE ja 35 SE. Olemassa oli myös budjettimalli 35 B halvemmalla optiikalla ja osilla.

Kameran tunneituin erikoisuus lienee salamakenkä, joka ei mahtunut kameran päälle vaan sijoitettiin sen pohjaan - jos tällä aikoo salamakuvia ottaa, kamera on käytännössä käännettävä ylösalaisin mikäli haluaa valon lankeavan kohteeseen jotenkin luonnollisemmasta suunnasta. Samoin filmilaskuri on sijoitettu kameran pohjaan, jalustakierteen viereen.

Eivätkä ne erikoisuudet siihen lopu. Filmi kulkee kamerassa "väärään suuntaan" eli oikealta vasemmalle, josta syystä filminsiirtovipukin on vasemmalla puolella kameraa. Tähän tottuu yllättävän nopeasti.

Näiden erikoisuuksien lisäksi nykyajan digeihin tottunut valokuvaaja joutuu tietenkin myös tekemään kaiken itse, mitään automatiikkaa tämä vekotin ei tarjoa.

Testirullallisen perusteella kaikki valotusmittaria myöten toimii niinkuin pitääkin ja lasi on skarppi ja kontrastikas. Rollei 35 on työkalu, joka on tehty kuvaajalle - se ei tee mitään puolestasi mutta ei myöskään haittaa kuvaamisprosessia. Kuvaaminen ei lopu virran puutteeseen tai pakkaseen. Se vain toimii. Ajatuksissani on ajaa Rolleista läpi mustavalkofilkkaa rulla toisensa perään nyt kun aurinkokin alkaa taas paistelemaan tänne pohjolan perukoille ja mahdollisesti kehitelläkin rullat itse. Fiilistelyä, fiilistelyä...