Taas filmitripillä - Olympus Trip 35

Kun tarpeeksi kauan horisee lähipiirissään kameroista, alkaa sitä leimautumaan jonkinlaiseksi kamerafriikiksi. Se ei ole pelkästään huono asia. Jonkin aikaa sitten sain puhelinsoiton, koska kaappien siivouksen yhteydessä oli löytynyt vanha kamera ja soittaja kysyi että haluaisinko sen. "No mitä siinä lukee?" kysyin. "Olympus Trip 35". "Jos se näyttää ehjältä niin tottakai, kiitos!"

Olympus Trip 35
Vanhempi metallinapilla varustettu malli

Ja ihan ehjähän se oli, totesin pari päivää myöhemmin, hyvin pidetty jopa. Alkuperäisessä Olympuksen nahkaisessa neverready-kotelossa, etutulppakin tallessa vielä. Ja minä kun tykkään näistä eilispäivän mekaanisista kompakteista kolmevitosista, kuten Rollei 35:sta.

Trip on varsin helppo kamera kaiken kaikkiaan. Siinä on seleenikennolla toimiva valotusmittari, joka täysin mekaanisesti valitsee sekä suljinajan että aukon valon mukaan. "A"-asennossa kuvaajalla ei siis ole mitään muuta valittavaa kuin tarkennusetäisyys ja sommittelu. Tarkennuksestakin on tehty mahdollisimman helppoa, sillä tarkennusrenkaassa on vain neljä vaihtoehtoa. Pää, kaksi päätä, ukkelit ja vuoret. Suomeksi siis (ja tämän voi tarkistaa tarkennusrenkaan kääntöpuolelta) 1m, 1.5m, 3m ja ääretön. Kun lisäksi selvittää itselleen hiukan kameran mekaniikkaa niin pääsee jo pitkälle näinkin vähillä säädöillä. Hienointa Tripissä näin vuosikymmenten jälkeen on tietenkin se, että se ei tarvitse minkään valtakunnan patteria toimiakseen - todellinen ekokamera toimii aurinkovoimalla. Valotuksen saa "lukittua" painamalla laukaisimen puoleen väliin, jonka jälkeen kuvan voi sommitella uudelleen. Tätä kannattaa harjoitella esimerkiksi vastavaloon kuvattaessa, sillä kamera tuntuu muuten valottavan aikalailla huippuvalojen perusteella. Toinen vaihtoehto on kääntää filmiherkkyyden valitsinta objektiivin nokalla muutama pykälä pienemmälle, kunhan muistaa sitten siirtää sen takaisin. Negafilkalla dynamiikkaa kuitenkin riittää!

Bussipysäkillä
Olympus Trip 35, Kodak Portra 400NC
Epson V500 ja Vuescan

Tripissä on vain kaksi valotusaikaa, 1/40 ja 1/200, joista kamera jollain sumealla logiikalla valitsee sopivamman. Linssi on 2.8-valovoimainen neljäkymmentämillinen, oikein sopiva moneen tilanteeseen, varsinkin lomakuvaamiseen, johon kamera nimensä mukaisesti on alunperin tarkoitettukin. Etsimestä voi ensin tarkistaa, näkyykö lomakumppanista pää ja hartiat, puolivartalo vai kokovartalo ja sitten vain valitaan tarkennus sen mukaan. Maisemakuvia varten käännetään rengas sitten vuoristoasentoon.



Mikäli valo ei riitä f2.8 ja 1/40 sekunnin valotuksella, etsimeen nousee punainen lippu ja kamera ei suostu ottamaan kuvaa ollenkaan! Tässä tilanteessa kekseliäs kuvaaja voi vielä kääntää aukkorenkaan "A"-asennosta kohtaan 2.8 jolloin kamera luulee kuvaavansa salamavalolla ja käyttää suljinaikaa 1/40 ja siis aukkoa 2.8. Kuva alivalottuu, mutta mikäli valo melkein riittää, negafilkalle saa sitten ainakin jotain talteen.

Asetelma talvipuutarhasta
Olympus Trip 35, Kodak Portra 400NC
Epson V500 ja Vuescan, mustavalkokonversio Bibblessä

Samoihin aikoihin kävin Balderin salissa vuosittaisella kamerakirppiksellä, josta mukaani tarttui viisi rullaa vanhentunutta Kodakin Portra 400NC:tä. "Match made in heaven", siis taivaassa tehty tulitikku, ajattelin ja lähdin Portra-Tripille.

Talvipuutarhassa vastavaloon
Olympus Trip 35, Kodak Portra 400NC
Epson V500 ja Vuescan

Oheiset kuvat on kaikki otettu Olympus Tripillä Portra nelisataselle ja skannattu Epson V500-tasoskannerilla, josta kirjoittelinkin jo aiemmin oman artikkelinsa tänne, mutta sanottakoon tässäkin vielä että laatu riittää kinofilmistäkin moneen käyttöön ja homma pelittää helposti (jopa tällä Linuxilla). Kehitytin rullat Tunnin Kuvassa Espoossa joka toimi nimensä mukaisesti. Harmillisesti siellä näköjään leikataan rullat viiden kuvan pätkiksi vaikka Epsoniin mahtuisi kuusi... pitänee ensi kerralla kysyä erikoiskohtelua.

Talvipuutarhan kukkaloistoa
Olympus Trip 35, Kodak Portra 400NC
Epson V500 ja Vuescan

Vielä huomio Epsonin pitimillä skannaamiseen liittyen: kannattaa hiukan nähdä vaivaa jotta saa kuprulla olevat negatiivit suoriksi ennen skannausta. Annoin omieni olla paksun kirjan välissä yön yli joka jonkin verran auttoi asiaan. Tämä ei sitten ole mikään arkistolaitoksen hyväksymä menettelytapa negatiivien kanssa!

Talvipuutarhassa
Olympus Trip 35, Kodak Portra 400NC
Epson V500 ja Vuescan, mustavalkokonversio Bibblessä

Olympus Trip 35 on hauska kamera, kun sen filosofiaan ja rajoitteisiin hiukan perehtyy. Eikä näitä ole hankalaa löytää, Trippejä valmistettiin kai miljoonia, joista ainakin osa on säilynyt nykypäiviin asti käyttökunnossa. Esimerkiksi katukuvaajalla tämä olisi oivallinen peli, tarkennus vain siihen kahden ukkelin kohdalle ja kuvaamaan. Automaattivalotus tuntuu toimivan erittäin hyvin ja laukaisukin on hiirenhiljainen. Eikä patteri lopu koskaan!

Epson V500 - filmiskannausta Linuxilla, helposti

Epsonin V500 ei ole enää kovin uusi malli, eikä valmistajansa ykköspyssy muutenkaan, mutta nykyään varsin sopuhintainen. Ostin V500:n itselleni alennuksesta 169 euron hintaan päästäkseni skannaamaan sekä kino- että keskikoon filmiä.

Polttopuita hakemassa, Porvoo
Rollei 35, Kodak 400TX
Skannattu Epson V500:lla ja Vuescan-softalla

Paketissa tuli mukana Epsonin oma skannaussofta Windows- ja Mac-alustoille samoin kuin Adobe Photoshop Elements, joten kokeilin ensin skannaamista joutilaalla Windows-koneella. Epsonin oma ohjelmisto oli oikea helppokäyttöisyyden ilmentymä ja varsin nopeasti olinkin jo skannaamassa.

Linuxillekin löytyy ajurit Epsonin sivujen kautta, joten ei kun asentamaan. Vuescan oli netistä lukemani perusteella sopiva valinta skannaamiseen joten latasin ja asensin sen. Jälleen kerran kaikki toimi niinkuin pitääkin ja pääsin skannaamaan samantien asennuksen jälkeen. Ja kaikki skannerin ominaisuudet tuntuivat olevan käytettävissä. Vuescanin kokeiluversio laittaa kuvat täyteen ärsyttäviä vesileimoja joten päädyin hyvin nopean kokeilun jälkeen maksamaan pyydetyn 39 euroa lisenssistä - softa kun tuntui toimivan hienosti.

Kinofilmin kanssa erityisen mukavaa on se, että sekä Epsonin oma ohjelmisto että Vuescan osaavat skannata 12 ruutua kerrallaan mukana tuleessa pitimessä - nyhräämisen määrä vähenee merkittävästi verrattuna aikaisempiin kokemuksiini Plustekin laitteesta jolla piti käsin siirtää filmiä ruutu kerrallaan muutaman minuutin välein. Epsonin voi jättää säädöistä riippuen pariksi kymmeneksi minuutiksi puhisemaan itsekseen ja tehdä jotain muuta odotellessa. Kinorulla skannautuu siis kolmella vedolla!

Mukana tulee kaksi pidikettä joista toiseen mahtuu keskikoon filkkaa 6x12cm (eli esimerkiksi kaksi 6x6 ruutua kerrallaan) ja toiseen sitten joko neljä kehystettyä kinodiaa tai kaksi kuuden kuvan kinonegatiiviliuskaa. Pidikkeet ovat vähän muovisen oloisia rimpuloita mutta ajavat asiansa. Parempia pidikkeitä en ole päässyt vielä kokeilemaan joten en osaa sanoa paljonko laatu sellaisten kanssa parantuisi.

Minolta 600si, 50mm, Fuji 400
Epson V500 ja Vuescan

Muutamien kokeilujen jälkeen olen itse skannaillut kinonegatiiveja seuraavanlaisilla säädöillä:

• 3200 DPI josta sitten pudotetaan 1600:aan ohjelmallisesti
• multi-exposure
• Multipass 2
• Pölynpoisto tasolla medium, mikäli kyseessä värinega. MV-negalle pölynpoisto ei hopeakiteiden takia toimi.

Ylipäätään suosittelen skannerin hankkineita kokeilemaan rauhassa kaikkia vaihtoehtoja, aina ei ole itsestään selvää miten mikäkin säätö vaikuttaa kuviin, minkälaiseen käyttöön skannattuja kuviaan haluaa käyttää ja millä säädöillä oikeasti on jotain muutakin merkitystä kuin skannaamisaikojen piteneminen.

Plussat:

• Helppokäyttöiset softat sekä Win- että Linux-alustoille
• 12 kinoruudun kertaskannaus
• Riittävä kuvanlaatu hyvistä kinonegatiiveistä suunnilleen A4-printtiin asti

Miinukset:

• Oikeat filmiskannerit pesevät tämän kuvanlaadussa
• Manuaalien heikko taso, säätöjä joutuu opiskelemaan yrityksen ja erehdyksen kautta
• Pöly, kuten aina

Kaiken kaikkiaan V500 helpotti kinonegojen kelvollista skannaamista niin paljon että vanhojen kameroiden kanssa pelleily on taas hauskaa!