Panasonic 45-200mm f4-5.6
 |
| Veikeä veijari Varsovan eläintarhassa (mangusti) Panasonic GF1 ja 45-200mm, f7.1, 1/400, ISO 200 |
Aiemmin olen jo kirjoitellut Panasonicin 45-200mm zoomista ensituntumaa. Kaikki kirjoittamani pätee edelleen, lasi täytää kaikki eläintarhazoomin määritelmät, paitsi että sen kuvakulma tietenkin yltää 400mm-e pituuksiin m4/3 runkojen 2x-kroppikertoimen huomioiden. Erittäin teräviä kuvia, toimiva optinen vakaaja, kevyt kantaa mukana ja puoli-ilmainen moniin muihin objektiiveihin verrattuna, suosittelen tätä lasia ehdottomasti kaikille jotka haluavat edullisesti pitkän "hyvän sään" zoomin m4/3-kameransa nokalle.
 |
| Leijona Varsovan eläintarhassa Panasonic GF1 ja 45-200mm, f6.3, 1/1000, ISO 200 |
Objektiivin kuvanlaatu paranee jos malttaa himmentää edes yhden pykälän maksimiaukolta, mutta mitään järisyttäviä eroja en ole huomannut. Kuten aina pitkien putkien kanssa, laukaisutekniikan kassa kannattaa olla huolellinen jottei kuva tärähdä. Vakaaja auttaa asiassa hiukan ja nopea suljinaika vielä vähän, mutta parhaaseen laatuun päästäkseen kannattaa panostaa myös kuvaajan vakauteen. Ohessa muutama esimerkkikuva "aidossa ympäristössä" eli siis Varsovan eläintarhassa ottamiani kuvia Panasonicin GF1 ja 45-200mm -yhdistelmällä.
Tamron 70-300mm f4-5.6 Di USD
Käytän m4/3-järjestelmän lisäksi myös Sonyn täyden kennon järkkäriä. Tähän systeemiin selkeä valinta eläintarhazoomiksi on esimerkiksi vanha Minoltan 70-210mm f4 "beercan" zoomi, joka nauttii jo jonkinlaista kulttimainetta, osittain varmaankin lempinimensä johdosta. Näitä löytää käytettynä edelleen kohtuulliseen hintaan.
Uusissa objektiiveissa valinnan varaa onkin sitten vähemmän. APS-kokoisen Sonyn omistajalle on tarjolla edullinen 55-200mm zoomi, josta olen kuullut ihan hyvää mutta en ole lasia itse kokeillut. Täyden kennon kanssa valinnanvaraa on heikommin. Kaikkein edullisimmat n. 70-300-milliset zoomit eivät kokemukseni mukaan oikein piirrä täydenkennon 24MP:n veroisesti. Toinen kysymysmerkki on tarkennusnopeus, joka on usein varsin heikko vähänkään haastavammissa tilanteissa.
Yksi varteenotettava vaihtoehto on Tamronin 70-300-millinen f4-5.6 Di USD -objektiivi, joka muistuttaa varsin erehdyttävästi Sonyn vastaavaa lasia mutta on vain noin puolet sen hinnasta. Olen nyt hetken aikaa ehtinyt kokeilemaan lasia Sony a850:n nokalla ja pääpiirteittäin olen hyvin tyytyväinen hinta-laatusuhteeseen. USD-tarkennus on hiirenhiljainen ja nopea, myös "liikkuvaan maaliin" kuvaaminen onnistuu ihan hyvällä prosentilla. Kuvanlaadullisesti zoomi on skarppi ja kontrastikas välillä 70-200mm ja heikkenee sitten hieman pitkään päätyyn zoomatessa. Ihan kelvollista kuvaa sillä toki saa vielä 300mm asennossakin. Ison peilin tärähdys kysyy kuvaajalta vielä parempaa tekniikkaa kuin peilittömän kameran laukaiseminen. Sonyn DSLR-kameroissa vakaaja on rungossa, joten etsinkuvasta ei pysty arvioimaan vakaajan vaikutusta kuvaan. Toisaalta kirkkaan optisen etsimen kanssa liikkuvien kohteiden seuraaminen on mukavampaa kuin esimerkiksi GF1:n pienen sähköisen lisäetsimen läpi tihrustaminen.
 |
| Kalalokki lennossa, Porvoo Sony a850, Tamron 70-300mm @ 200mm f5.6, 1/8000, ISO 500 |
Kaiken kaikkiaan Tamron on ominaisuuksiinsa ja kuvanlaatuunsa nähden yllättävän kompaktin kokoinen ja painoinen ja hintakin on sopiva eläintarhazoomia etsivälle.
Pitkissä teleobjektiiveissa riittää sitten tarjontaa sinne henkilöauton hintaluokkaan asti, eikä kumpikaan yllä esitellyistä objektiiveista ole esimerkiksi sääsuojattu. Varsinaiselle lintukuvaajalle nämä eivät varmaankaan kelpaisi vuosikausien työkaluksi tuuleen ja tuiskuun mutta harrastelijan satunnaisempaan tarpeeseen molemmat ovat mielestäni oikein hyviä vaihtoehtoja. Ja kun säät lämpenevät ja aurinko paistaa, mikäpä sen mukavampaa kuin maata vaikkapa laiturinnokassa lokkeja tähtäilemässä!
