Kennokokokysymys

Minulla on viime aikoina ollut käytössäni kolmen eri kennokoon kameraa ja koska niistä yksi sai nyt lähteä, ajattelin hiukan kirjoitella omia näkemyksiäni aiheesta josta on kirjoitettu kyllä jo varmaan ihan liikaakin.

Luovuin siis taannoin täydenkennon kamerastani ja vaihdoin senkin m4/3:een. APS-C -kokoinen Sony jäi edelleen käyttööni noiden peilittömien lisäksi. Vaihdon jälkeen minulla on siis vain "vajaakennoisia" kameroita. Miksi ihmeessä?

Aiemmin täydenkennon kameroilla oli selkeä etumatka kuvanlaadussa, dynamiikassa, resoluutiossa ja kohinassa. Mielestäni ero on kaventunut, tai ainakin pienemmät kennot ovat tulleet niin paljon paremmiksi että erot, jotka eivät tietenkään sinänsä ole kadonneet minnekään ovat muuttuneet monenlaisessa kuvaamisessa merkityksettömiksi. Pienikennoisillakin kameroilla saa hyviä kuvia ISO 1600 -herkkyyksillä. Suurempia en juuri koskaan tarvitse. Megapikseleitä on nykyään ihan tarpeeksi jo rungossa kuin rungossa jos tarkoitus ei ole kuvata mitään julistekokoisia tulosteita.

Omakohtaisesti olen lisäksi huomannut että hyvä objektiivi vaikuttaa kuvanlaatuun selvästi enemmän kuin hiukan parempi runko. Tämän jälkeen oli helppo inventoida mille järjestelmille itseltäni löytyy parhaat lasit. Omalla linssivalikoimallani täydenkennon Sony meni hiukan hukkaan ja vaikka siihen löytyykin markkinoilta aivan huippuluokan lasia (Zeiss) ovat ne myös hinnoiltaan huippuluokkaa. Mikroneljäkolmosiin sen sijaan itselläni on mukavasti hyviä objektiiveja omaan käyttööni ja lisääkin löytyy tarvittaessa vieläpä kohtuuhinnoilla. Ja nämä kakkulat on lisäksi alusta pitäen suunniteltu digirunkoihin.

Full framesta luopumisen jälkeen minulla ei myöskään ole enää yhtään digijärkkäriä jossa olisi optinen etsin. Mielestäni sähköisillä etsimillä (EVF) on monta etua optisiin etsimiin nähden ja omassa kuvaamisessani näen nuo edut tärkeämpinä kuin optisen etsimen edut. Urheilukuvaajat lienevät perustellusti eri mieltä. Yleisesti ottaen kaikkien APS-C-järkkärien optiset etsimet ovat ihan kauheita tunneleita. Sony a850:ssä oli kyllä erinomainen optinen etsin niihin verrattuna, mutta ei siitä voinut esimerkiksi valotusta tietenkään arvioida. Sähköisissä etsimissä näkee livenä valotuksen säätöjen vaikutuksen kuvaan, jota lisäksi voi höystää tarpeen mukaan esimerkiksi "focus peaking" tai "highlight/shadow" -korostuksilla, histogrammilla tai mitä informaatiota kukin nyt tarvitseekaan. Pelkällä takanäytöllä en kyllä tulisi toimeen, mielestäni kamerassa pitää olla "oikea" etsin. Laukaiseminenkin on vakaampaa kun kamera on tuettuna nenään/otsaan/poskeen käsien lisäksi.

Edellisestä seuraa myös se, että yhdessäkään kamerassani ei ole enää heiluvaa peiliä. Tämä sinänsä hieno mekaaninen keksintö on kyllä jo hiukan eilispäivää, vai mitä? Heiluvan peilin puuttuessa kamerani ovat hiljaisempia ja saattaapa käsivaralta kuvatessa tärähdysherkkyyskin olla pienempi. Kaiken kaikkiaan oletan että tilaavievä hienomekaaninen peili jää lähitulevaisuudessa historiaan osana kameroiden luonnollista kehityskaarta. Peilitön kamera on helpompi suunnitella ja halvempi valmistaa ja samalla voidaan suunnitella järjestelmiä joissa objektiivi on lähempänä kennoa.

Yksi syy täyskennoisen kameran puolesta olisi varmasti erittäin kapean syväterävyysalueen havittelu, esimerkiksi muotokuvauksessa tai muutoin efektinä. Pienempikennoisilla ei koskaan saavuteta samanlaista vaikutelmaa kun täysikennoisilla tai varsinkaan sitä suuremmilla keskikoon kameroilla. Itselleni tämä ei ollut niin tärkeää että olisin sillä perustellut itselleni täydenkennon systeemin (ja siihen kuuluvien objektiivien) omistamisen. Harvemmin mainittu sitten on tämän asian kääntöpuoli, eli se että pienemmillä kennoilla saavutetaan enemmän syväterävyyttä suuremmalla aukolla joka on huomionarvoinen etu esimerkiksi käsivaralta maisemia kuvatessa, varsinkin iltahämärissä. Lomakuvaajalle on melkoinen etu jos maisemia voi kuvata aukolla f5.6 eikä esimerkiksi f16 kun kuitenkaan ei ole sitä jalustaa matkassa mukana.

Sekalainen käsivaralta kuvattu lomamaisemakuva Norjasta,
Sony a57 ja 18-55mm kittizoomi

Sama etu vaikuttaa muuten myös lähikuvauksessa jossa syväterävyysalue on aina erittäin kapea. Pienikennoisella saattavat hyönteisen molemmat silmät mahtua syväterävyysalueelle aukolla joka mahdollistaa vielä käsivaralta räpsäisyn.

Viimeinen ja ehkä tärkein pointti itselleni on kuitenkin se, että hyvälaatuinen täyden kennon kamerarunko muutaman laadukkaan ja valovoimaisen objektiivin kera on helposti pari kiloa painavampi paketti kuin vastaava peilitön vaihtoehto. Kennokoon vaikutus kannettavan tavaran määrään kertautuu linssivalikoiman kasvaessa. Ja reissuun lähtiessä pitää sitten aina pohtia mitä ottaisi mukaan ja mitä jättäisi kotiin. Uusi Olympus OM-D E-M5 -runkoni ja voimakolmikko mahtuu helposti takin taskuihin, eikä silti tarvitse tinkiä kuvanlaadusta tai rungon ominaisuuksista. Ja kuten niin usein on todettu, paras kamera on se joka on mukana, ei se joka jätettiin kotiin.

[Tuo mainittu voimakolmikkoni pärjäsi muuten hienosti lensrentalsin testeissä:
http://www.lensrentals.com/blog/2012/05/wide-angle-micro-43-imatest-results
http://www.lensrentals.com/blog/2012/05/standard-range-micro-43-imatest-results ]