Sonyllä kahden objektiivin taktiikalla - Minolta 24mm 2.8 ja Sony 50mm 1.4

Monelle riittää pelkkä kittizoomi. Mutta entä jos halajaa kiinteäpolttovälisten lasien suorituskykyä ja haluaa silti pitää kanniskeltavan lasitavaran määrän kohtuullisena? Puritaanille riittää tietenkin silloin yksi ainoa objektiivi. Yleensä se on silloin (taas kerran täysikennoisin termein) 35mm-e tai 50mm-e, ellei kuvaamiskohteiden valinta vaadi jotain erikoisempaa. Lintukuvaajalla se ainoa voisi olla varmaankin 300mm-e ja arkkitehtuurikuvaajalla taas joku laajis-tilt-shift. Peruskuvaajalle mielestäni hyvä kompromissi on löytää kaksi sopivan hintaista ja painoista kakkulaa joista toinen on lievä laajakulma ja toinen lyhyt potrettitele.

Sony alpha a57, Sony 50mm f1.4 ja Minolta 24mm f2.8

APS-C -kokoisille Sonyn rungoille varsin kompakti ja kelvollinen kahden lasin setti muodostuu itselläni vanhasta Minoltan 24mm 2.8 AF:stä ja Sonyn 50mm 1.4:stä. Toki tuon viisikymppisen valmistaja voisi olla sekin Minolta, itselläni vain sattuu olemaan tuo Sonyn versio. Mutta jostain syystä Sony ei ole tuonut erinomaista ja kompaktia 24-millistä uudelleen markkinoille vaan tarjolla on ainoastaan hulppean hintainen Zeiss 24mm f2 - varmasti mahtava lasi kyllä mutta joku budjettioptiokin olisi paikallaan. Ihmettelen kovasti ettei Sonyn "easy choice" -sarjasta löydy pientä ja muovista APS-kokoisille tarkoitettua 24-millistä! Tai ylipäätään kroppirungoille tarkoitettuja kiinteäpolttovälisiä laajiksia. Toistaiseksi siis nuuka Sony-kuvaaja joutuu etsimään kompaktin kakkosnelosensa käytettyjen markkinoilta.


Minolta 24mm f2.8 faktat

24-millinen täydenkennon automaattitarkenteinen objektiivi jota Minolta valmisti kahtena eri versiona (alkuperäinen ja uudempi RS-versio, joka itselläni on). Pienin aukko f22, seitsemän himmenninlamellia ja 55mm suodinkierre. Lähin tarkennusetäisyys on 25 senttiä. Suodinkierre ei pyöri tarkennettaessa. Objektiivi on vain 44 milliä pitkä ja painaa 215 grammaa, eli erittäin kompaktin kokoinen. Mukaan kuuluu myös muovinen vastavalosuoja, jota kannattaa käyttää sillä kakkula on aika herkkä vastavaloheijastumille. APS:llä lasi on varsin skarppi ja kontrastikas jo täydellä aukolla nurkkia lukuunottamatta mutta nekin paranevat f4:lle himmennettäessä. Tynnyrivääristymää esiintyy kuvan laidoilla jonkin verran mutta se on helposti korjattavaa laatua sellaisissa kuvissa joissa korjailua kaivataan. 36mm-e kuvakulma on mukava yleislasi kaikenlaiseen kuvaamiseen - maisemaakin mahtuu kuvaan eivätkä ihmisten kasvot vielä vääristy pahemmin.

Sony 50mm f1.4 faktat

50-millinen täydenkennon automaattitarkenteinen objektiivi, jota aiemmin on valmistettu myös Minoltana parinakin eri versiona. Aukkoväli 1.4 - 22, seitsemän himmenninlamellia ja 55mm suodinkierre joka ei pyöri tarkennettaessa. Lähin tarkennusetäisyys 45 senttiä. Maksimipituus 46 milliä ja paino 220 grammaa ilman vakiovarusteena tulevaa vastavalosuojaa. Kaikin puolin skarppi lasi, täydellä aukolla tosin pehmeähkö mutta ei häiritsevästi. 75mm-e kuvakulma APS-C:llä on hyvä yksityiskohtien poimimiseen, mahdollisesti lyhyellä syväterävyydellä korostettuna ja muotokuviin juuri passeli.

Veljekset kuin ilvekset
Minolta 24mm f2.8 ja Sony 50mm f1.4

Dynaaminen Duo?

Tämä kaksikko tuo siis käyttöön kroppikennolla 35mm-e ja 75mm-e kuvakulmat joilla pärjää varsin monessa tilanteessa. Hätätilassa voi vielä kokeilla uudempien Sonyrunkojen "älykkäällä" digitaalisella telekonvertterilla kaventaa kuvakulmaa entisestään. Lisäksi mukana on f1.4 valovoimaa. Parivaljakolla on molemmilla sama 55mm suodinkierre joten mukaan ei tarvitse pakata kuin yhden koon suotimia. Mutta harmillisesti 50-millisen vastavalosuoja ei napsahda paikoilleen 24-milliseen vaikka muuten onkin sopiva - luulen että APS-kropilla se ei edes vinjetoisi pahasti ja täten välttyisi kantamasta ylimääräistä vastistakin mukanaan. Nykyisellään se todennäköisesti putoaisi paikaltaan jossain ennemmin tai myöhemmin. En tiedä olisiko Minolta-merkkisessä vastaavassa objektiivissa "yhteensopivampi" vastavalosuoja. No, joka tapauksessa tämä kaksikko painaa yhteensä vähemmän kuin aiemmin mainittu Zeiss 24mm f2. Ja yhtälailla kaksikko maksaakin vähemmän yhteensä. Jos ollaan tarkkoja niin tuon Zeissin hinnalla saa nämä kaksi objektiivia (käytettynä), Sonyn a57 -rungon, vara-akun ja muistikortin. Varmaan vielä jonkinlaisen laukunkin. Eikä muuta sitten tarvitsekaan.

Hetken aikaa itselläni oli käytössä sekä täydenkennon että APS-C -kokoinen Sonyn runko, jolloin näitä kahta objektiivia vaihtelemalla rungosta toiseen käytettävissä oli jo hyvä arsenaali kuvakulmia: 24mm-e, 36mm-e, 50mm-e ja 75mm-e! Mukana ei silti tarvinnut kantaa sen enempää lasitavaraa ja vara-akutkin sopivat molempiin runkoihin. Mutta montako eri polttoväliä sitä oikeastaan tarvitsee? Itselleni kaksi tuntuu usein hyvältä kompromissilta: lyhyt ja pitkä.

Ei tämä tietenkään mikään ainutkertainen kitti ole, yhtä hyvän tai paremmankin saa varmasti eri laseilla aikaiseksi mutta ei tässä kaksikossa myöskään mitään vikaa ole. Joku saattaisi kaivata toiseksi lasiksi makroa, joku toinen haikailla laajempia kuvakulmia - kukin valitsee vain ja ainoastaan omien tarpeidensa ja mahdollisuuksiensa mukaan.