Lyhyen teleobjektiivin käyttökelpoisuudesta

Aiempaan artikkeliini Sonylla kahden objektiivin taktiikalla liittyen ajattelin vielä hiukan ylistää sitä kuinka monikäyttöinen tuollainen tavallinen 50mm f1.4 -putki onkaan myös APS-kroppirungolla. Helposti sen käyttö tulee rajattua vain sellaisiin muotokuviin, joissa kohde on metrin-parin päässä kuvaajasta, kuvataan täydellä aukolla tai vain hiukan himmentäen ja tavoitellaan lyhyttä syväterävyysaluetta ja kauniin epäterävää taustaa. No, onhan se omiaan juuri tuollaisiin kuviin. Mutta on sillä lyhyellä teleobjektiivilla muutakin käyttöä, kunhan hiukan viitsii himmentää syväterävyyden vuoksi. Tässä asiassa kroppirunko on itseasiassa parempi, sillä riittävä syväterävyys saadaan aikaiseksi isommalla aukolla kuin täydenkoon kennolla. Puhumattakaan keskikoon kameroista. Himmennettynä lyhyt tele onkin oivallinen erilaisten yksityiskohtien poimimiseen ja monesti ns. maisemakuvissakin sen kanssa on helpompi rajata kuvasta pois turhia elementtejä. Silti maisemakuvan voi sommitella samaan tapaan kuin laajiksellakin asetellen mielenkiinnon kohteita eri etäisyyksille kuva-alalle. Kun laajiksen kanssa kuvaaja joutuu kyykistelemään hankalissakin paikoissa sommitellessaan, pikkutelen kanssa pärjää helpommin hiukan laiskempikin kaveri.

Sorsia Espoonjoella
Sony a57, 50mm, f8, ISO 400

Kuljeskelin koiran kanssa Espoonjoen rannalla ja koska taivas oli tasaisen harmaa (valitettavan tavallista taas viime aikoina) niin ajattelin kuvata pelkästään Sonyn 50-millisellä a57:ssa. Valoa alkaa jo päivisin riittämään, kuvasin lähinnä ISO 400 ja f8 nurkilla ja käsivaralta. Ylläolevassa sorsakuvassa 50-millinen toimittaa ihan perinteistä maisemaobjektiivin virkaa aukolla kahdeksan. Kuvassa on tarpeeksi "syvyyttä" vaikka telellä kuvasinkin. Alkavassa räntäsateessa pehmeä vastavalo näytti kivalta.

Talven törröttäjiä Espoonjoen penkalla
Sony a57, 50mm, f5.6, ISO 400

Tässä kuvassa taas aukolla f5.6 sama kakkula esittää kykyään poimia mielekiintoisia yksityiskohtia maisemasta. Varsinkin kun taivas on harmaa, on ihan turha ottaa joka kuvaan mukaan puoli ruutua tasaisen harmaata niinkuin laajakulmalla helposti tulee tehtyä. Jättämällä horisontin pois saa kuvista joskus mielenkiintoisempia. Tässäkään kuvassa ei ole kikkailtu kapealla syväterävyydellä mutta on toki hyödynnetty teleobjektiivin tuomaa kompressioefektiä. Juuri satanut lumi peittää kivasti kaikenlaisen roskan. Kameran tekemää jpg:tä on jälkikäsitelty vielä Aftershot Pro:ssa.

Taskussa oli mukana myös se 24-millinen Minolta mutta enpä viitsinyt alkaa räntäsateessa objektiivia vaihtamaan. Jälleen kerran paras objektiivi on se joka on mukana ja kamerassa kiinni.