Fiksummat objektiivinnyplääjät ovatkin oppineet käyttämään tätä ilmiötä hyväkseen. Nimittäin niitä edeltäviä malleja jää helposti kauppojen hyllyille lojumaan kun asianharrastajat jo odottavat uudempaa mallia ennenkuin ovat saaneet säästettyä pennoset siihen edelliseen. Kauppiashan laittaa ne aataminaikaiset, useita kuukausia vanhat mallit sitten lopulta alennusmyyntiin, digikamerat kun eivät tuppaa säilyttämään hintaansa kovinkaan hyvin.
Nyt kun digikamerat alkavat melkein kaikki olemaan jossei hyviä niin ainakin kelvollisia, löytää fiksumpi shoppaaja näistä alennusmyynneistä joskus hyvää tavaraa sopuhintaan. Yksi mielenkiintoinen tuoteryhmä ovat viime vuosina olleet niin sanotut premium-pokkarit eli taskukokoiset digikamerat joissa on pikkuisen isompi kenno kuin tavallisissa, valovoimaisempi ja laadukkaampi objektiivi sekä mahdollisuus kuvata RAW-kuvia. Nokittelua on tässäkin kategoriassa esiintynyt valmistajien välillä ihan mukavasti ja uudet mallit syrjäyttävät vanhoja tiuhaan tahtiin. Ja vaikka nämä uutena maksavatkin helposti sen halvimman järjestelmäkamerapaketin verran, se pari vuotta vanhempikaan malli ei ole muuttunut yhtään sen huonommaksi. Sillä sai aikanaan hyviä kuvia ja nykypäivänä sillä saa ainakin ihan yhtä hyviä.
Olympus XZ-1
Olympus tuli premium-pokkareihin hiukan muista myöhässä esitellessään XZ-1:n vuoden 2011 alussa kilpailemaan mm. Panasonicin LX5:n ja Canonin S95:n kanssa. Molemmat noista kilpailijoista olivat ehtineet jo edetä yhden mallisukupolven verran. Aikanaan Panasonic määritteli LX3:llaan koko premium-pokkarikategorian uusiksi ja onnistui kertaheitolla luomaan onnistuneen tuotteen Leica-brändättyine objektiiveineen. XZ-1:llä Olympus löi sitten pöytään valovoimaisemman objektiivin kuin kilpailijoillaan sekä kehutun jpeg kuvanlaatunsa. Ja tottakai kameran nimeen piti saada se X-kirjain. Itse en koskaan meinaa muistaa onko se XZ vai ZX, shampoolta se joka tapauksessa kuulostaa.
Faktoja
Kennon koko on 1/1.63" joka on siis vähän isompi kuin tavallisissa digipokkareissa ja se näkyy heti kuvanlaadussa. On se silti huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi M4/3:sissa. Linssi on 6-24mm Zuiko-brändätty zoomi joka vastaa kuvakulmaltaan suunnilleen kinarin 28-110 -millistä. Laajispäässä suurin aukko on f1.8 ja telepäässäkin vielä hienosti f2.5. Valovoimasta johtuen linssit ovat isommat kuin kilpailevissa muiden valmistajien malleissa. Kenno on kymmenen megapikseliä 4:3 muodossa ja herkkyyksiä tarjotaan välillä ISO 100 - 6400. Lyhin suljinaika on 1/2000 ja jos se ei riitä, löytyy koneesta vielä sisäänrakennettu kolmen aukon ND-suodin. Kamerassa on kuvanvakaajan lisäksi kaikki tavallinen tilpehööri ja vähän päällekin art filttereistä videokuvaan, kuten tyypillistä onkin. Mainitsemisen arvoista on vielä se että pokkari osaa ohjata Olympuksen langatonta salamajäjestelmää mutta vain TTL-tilassa (ei manuaali-).
Valmistaja ilmoittaa kameran kooksi 110.6 x 64.8 x 42.3 mm ja painoksi 275 g, joka ei ole pokkareiden pienimpiä mutta silti vielä taskukokoinen.
 |
| Liisankatu, Helsinki Olympus XZ-1, 6mm (28mm-e), f5, ISO 100, P-ohjelma (Program) |
Koska kyseessä on pokkari, en aikonutkaan yrittää puristaa viimeistä piirtoa kuvista ulos vaan kuvasin Program-moodissa kameran tekemää isointa jpegiä. Kuvanlaadun hiomiseen minulta löytyy parempiakin kameroita ja Olympuksen jpegit ovat varsin hyviä ihan sellaisenaankin kunhan ensin viitsii hakea itselleen sopivat asetukset kameraan. Itse päädyin kuvaamaan lähinnä mustavalkoista joista säädin kontrastin vielä miinus kakkoselle ja terävyyden miinus ykköselle. Molempia on helppo lisätä jälkikäteen tarvittaessa mutta vaikeampaa poistaa. Lisäksi valitsin "B&W filter"iksi keltaisen ja "Gradation"in asetukselle Auto, joka siis on Olympuksen versio DRO:sta.
Saatuani asetukseni kohdalleen P-moodissa siis linssin ympärillä oleva erinomainen säätörengas vaihtaa herkkyyttä. Yleensä pidän sitä Auto ISO:lla, joka ei juuri kahtasataa isompaa herkkyyttä uskalla valita vaan venyttää suljinaikoja sinne puolen sekunnin tietämille asti. Käsivaralta kuvatessa tällöin on syytä vaihtaa käsisäätöihin jotta saa kuvan aikaiseksi. Hiukan kohinaa on kuitenkin parempi kuin tärähtänyt kuva. Harmillisesti kamerassa ei ole "program shift"-toimintoa vaikka P-moodissa takaseinän rulla olisi sitä varten käytettävissä.
P-moodin lisäksi väänsin kameran joskus A-asentoon jos halusin valita merkittävästi kameran valitsemasta poikkeavan aukon. Tyypillisestihän pokkarilla ei juurikaan syväterävyyden kanssa kikkailla jolloin P on ihan perusteltu perusvalinta. Tallensin lopuksi säätöni kameraan Custom-asetukseksi (voi olisipa XZ-1:ssä mahdollista tallettaa niitä kaksi).
 |
| Perinteinen kameratestin kahvikuppikuva Kaffecentralen, Helsinki Olympus XZ-1, 7.41mm (n. 35mm-e), f3.5, ISO 100, P-ohjelma (Program) |
Valotusautomatiikka tuntuu varjelevan huippuvalojen puhkipalamiselta hankalammassa valossa jopa siinä määrin että kuvat alivalottuvat pahemman kerran, eli usein saa kompensaatiota kääntää plussan suuntaan harkintansa mukaan. Ja pelkästään takanäytöltähän ei kannata valotusta arvioida. Itse käänsin takanäytön kirkkautta himmeämmälle juuri tästä syystä. Kirkkaassa auringonpaisteessa saatan kääntää sen kyllä takaisin koska muutakaan etsintä ei ole.
Tavalliset pokkarikameran ongelmat tälläkin kameralla toki on, isommilla herkkyyksillä kuvissa on paljon kohinaa ja ne korkeimmat tarjolla olevat herkkyydet ovat kyllä lähinnä vitsi. Valovoimainen optiikka tosin auttaa hiukan heikommassa valossa ettei herkkyyttä tarvitse nostaa niin paljoa. Ja pienellä kennolla ja laajakulmaobjektiivilla syväterävyyttä riittää jo aukolla 1.8 ihan eri lailla kuin vaikkapa ns täyden kennon kameralla.
 |
| Kirkkaassa vastavalossakin saa yleensä vielä jonkinlaista kuvaa aikaiseksi mutta kyllä objektiivi on arka heijastuksille. Karhusaari, Espoo Olympus XZ-1, 6mm (28mm-e), f8, ISO 100, P-ohjelma (Program) |
Itselleni tärkeää oli se, että kamera kulkee helposti monessa mukana silloin kun isompaa kameraa ei viitsi tai halua otta mukaan. Tämä lienee pokkarikameran tärkein funktio muutenkin, ja sen paikan XZ-1 täyttää kivasti ilman että kuvanlaadusta tarvitsee kohtuuttomasti tinkiä, kiitos erinomaisen objektiivin ja hieman tavallista isomman kennon.
Pokkariksi säätimiä on ihan mukavasti, sillä linssin ympärillä olevan erinomaisen säätörenkaan lisäksi kameran takaseinässä on toinen rulla jolla voi säätää jotain muuta asetusta koskematta menuihin. Rullien funktiot eivät ole konfiguroitavissa vaan Olympuksen insinööri on päättänyt mitä mikäkin säädin tekee missäkin moodissa. Valinnat sinänsä ovat ihan loogisia eikä minulla ole niistä mitään muuta valittamista kuin aiemmin mainitsemani "program shift"in puute.
Takarullan yhteydessä on myös perinteinen neliosainen valitsin josta voi valita tarkennuksen, valotuksen korjailun, salamavalon ja laukaisun asetukset. Tarkennusvalintaa tuli käytettyä useammin kuin yleensä, sillä normitilassa kamera ei tarkenna kovinkaan lähelle vaan esimerkiksi ylläolevan kahvikupin kuvaamisessa piti jo valita macrotarkennus. Sen lisäksi on tarjolla vielä supermacro, joka yllätys yllätys tarkentaa vieläkin lähemmäksi. Supermacrotilassa ei voi sitten zoomata vaan polttoväli on ainoastaan se laajin 28mm-e. Lähin tarkennusetäisyys on silloin niin pieni että linssin ja kohteen väliin ei juuri valo mahdu paistamaan! Valittavana on myös kohdetta seuraava tarkennus, joka on peruspokkaritasoa eli ei kovinkaan ihmeellinen, ja käsitarkennus.
 |
| Olympus XZ-1, 6mm (28mm-e), f3.2, ISO 100 |
Kameraan saa kytkettyä Olympuksen erillisen sähköisen VF-2 tai VF-3 etsimen (saman kuin PEN-malleihin), joka on kiva asia mutta näyttää vähän hassulta koska etsin on niin suhteettoman suuri muuhun kameraan nähden. Takanäyttö sinänsä on hyvälaatuinen ja toimii auttavasti kirkkaassakin auringonpaisteessa. Tukevampi kuvausotehan oikean etsimen kanssa toki olisi.
Linssinsuoja pullahtaa irti kamerasta kun sen käynnistää. Tämä on hyvä ominaisuus jos on viitsinyt ripustaa suojuksen mukana tulevalla narunpätkällä kameraansa - eipähän tarvitse irrottaa ensin suojusta erikseen. Huono ominaisuus, jos ei ole ripustanut suojusta narulla ja käynnistää kameransa vaikkapa laiturilla. Mielestäni pokkareissa, isommissakin, olisi järkevää integroida linssinsuojus kameraan kiinteästi niinkuin pienemmissä yleensä onkin tehty. Kaupoista saa toki rahalla viritelmiä joilla vastaavan suojan saa ruuvattua tilalle.
Kansi, jonka takana on USB-johdon liitin on aika rimpula ja tuntuu siltä että jos sen kanssa ei ole varovainen se irtoaa ennemmin tai myöhemmin. Sääli, sillä muilta osin kamera tuntuu tosi tukevalta.
 |
| Olympus XZ-1, 16.63mm (n- 75mm-e), f4.5, ISO 100, P-ohjelma (Program) |
Loppujen lopuksi
Varauksetta suosittelisin tätä esimerkiksi OM-D:n tai PENin omistajalle kakkoskameraksi jos sellaista tarvitsee, sillä suunnilleen kaikki lisävarusteet sopivat sitten molempiin kameroihin (esimerkiksi se sähköinen lisäetsin, salamavalot, kaukolaukaisimet jne). Myös ainoaksi pokkariksi tämä on nykyhinnoilla paljon parempi valinta kuin kahden sadan euron uudet peruspokkarit vaikka uudemmissa olisikin enempi sitä megapikkelssiä.
Plussat:
- Erinomainen, skarppi ja valovoimainen optiikka (mihin kameraan saa 28-110/1.8-2.5 zoomin?)
- Pokkariksi hyvä kuvanlaatu kaiken kaikkiaan
- Käteensopiva ja helppokäyttöinen
- Vastinetta rahalle nyt tarjoushinnoilla
- Yhteensopivuus Olympuksen lisävarusteiden kanssa
- Ei erillistä laturia vaan akku ladataan kamerassa
- Program shiftin puute
- Linssinsuojus
- Taipumus alivalottaa kuvia
- Heikko konfiguroitavuus voi häiritä osaa käyttäjistä
Itsellä on kanssa tämä pohdinnassa, oikeastaan ainoa mikä enää mietityttää on se kun samalla hinnalla saisi myös PEN E-PM1:n. Asialliselta vaikuttaa joka tapauksessa.
VastaaPoista